Tilaviinejä on valmistettu Suomessa vuodesta 1995 lähtien. Ne ovat suomalaisista marjoista ja hedelmistä käymisen avulla valmistettuja marja- ja hedelmäviinejä. Yleisin tilaviineissä käytetty marja on valkoherukka, joka on neutraali ja sopii värinsä puolesta monenlaisiin viineihin. Seuraavaksi eniten käytetään puna- ja mustaherukkaa. Rönnvikin nimikkoviinissä käytettävä viherherukka on raaka-aineena harvinaisempi.
Kun ilmasto lämpenee, perinteiset viiniköynnökset alkavat menestyä paremmin myös Suomen olosuhteissa. Salpausselän jatkeella sijaitseva Pälkäne muistuttaa ilmastollisesti Etelä-Suomen suotuisia alueita. Siksi saattaa olla, että tulevina vuosina Rönnvikissä päästään maistelemaan omassa kylässä kasvatetuista rypäleistä valmistettua viiniä. Sitä ei tosin sitten saa sanoa viiniksi, koska Suomi ei ole listautunut EU:ssa viinituottajamaaksi.
Marjaviineissä maistuu Pohjolan luonto
Marjaviinejä ei kannata vertailla rypäleviineihin, sillä juomat ovat täysin omanlaisiaan. Suomalaiset marjaviinit ovat tuoreviinejä, jotka kannattaa nauttia nuorina. Paras käyttöaika on 2–3 vuotta pullottamisesta. Viinikielellä sanottuna marjaviinit ovat siis lyhyitä, raikkaita ja puhdasaromisia. Marjaviineissä ei ole tanniineja tai parkkihappoja.
Marjaviineissä maistuvat aidot marjat. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden ansiosta voimme nauttia herukoista, variksenmarjasta, vadelmista, mansikoista, raparperista tai vaikka kuusenkerkästä tehdyistä viineistä. Pohjolan pitkät päivät ja viileät yöt kypsyttävät marjoihin aromit, joita ei muualta löydy.
Marjoissa on enemmän happoja kuin rypäleissä. Siksi marjaviinin sokeripitoisuus ei kerro suoraan, miten makeasta viinistä on kyse. Jos esimerkiksi marjaviinissä on 15–20 grammaa sokeria litraa kohden, se maistuu silti kuivahkolta. Saman sokerimäärän sisältävä rypäleviini maistuu jo selvästi makealta.
Marjat pakastetaan suoraan sadonkorjuusta
Sadonkorjuu on kiireistä aikaa. Viinin tekoon ryhdytään vähän myöhemmin, ja siksi raaka-aineena käytettävät marjat pakastetaan ennen käyttöä. Toinen syy on, että pakastettujen marjojen saanto on parempi kuin tuoreiden marjojen. Mehu irtoaa niistä siis tarkemmin.
Pakastetuista marjoista puristetaan mehu. Mehulle tehdään laboratoriossa mikrobiologinen analyysi, joka kertoo, kuinka paljon siinä on happoja ja sokereita. Tietoja tarvitaan, jotta viinintekijä voi laskea reseptin viinin käymiselle. Resepti kertoo happojen laimentamiseen tarvittavan veden ja sokerin määrän.
Käyminen ja kypsytys tapahtuvat talven aikana
Marjamehu laitetaan teräksiseen käymistankkiin. Hiiva herätetään ja lisätään tankkiin yhdessä sokerin kanssa. Käyminen täytyy saada heti kunnolla käyntiin, tai muutoin villihiiva voi pilata koko erän. Siksi viinistä otetaan käymisen aikana näytteitä ja tarkistetaan, että viini käy kunnolla.
Sokeri loppuu marjalajista riippuen 6-8 viikossa ja sen jälkeen käyminen pysähtyy. Käymisen yhteydessä syntyvän sakan annetaan laskeutua käymistankin pohjalle. Sakan yläpuolelta valutettu viini siirretään karkean suodatuksen jälkeen erilliseen kypsytystankkiin.
Kypsytystankissa viini saa kypsyä vähintään pari kuukautta, joskus pitempäänkin. Kypsymisen jälkeen perusviini on valmis. Perusviinit ovat kuivia, yksittäisestä marjalajista tehtyjä viinejä.
Reseptit ovat varjeltuja salaisuuksia
Kaikki Rönnvikin viinit syntyvät perusviinejä yhdistelemällä. Sekoitustankkiin mitataan perusviinejä ja sokeria reseptin mukaisesti. Ensin tietysti mitataan viiniseoksen jäännössokeri, jotta saadaan selville lisättävän sokerin määrä. Tämän jälkeen viini suodatetaan toisen kerran mekaanisesti erillisten suodatuslevyjen avulla.
Viini pullotetaan sekoitusta seuraavana päivänä. Viimeinen suodatus eli niin sanottu steriilisuodatus tehdään juuri ennen pullotusta. Sen avulla viimeisetkin hiivan hituset saadaan pois viinistä.
Jokaisella viinitilalla on omat reseptinsä, joiden perusteella viinit tehdään. Reseptiikkaa kehitetään jatkuvasti ja reseptit ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia.
Tuotteet-sivulta voit lukea lisää Rönnvikin viineistä. Voit ostaa viinejä Viinipuodistamme. Tervetuloa!
